AmazinGRace -tanssiteos on koostettu ihmisten kehollisista ja sanallisista tuntemuksista.Videohaastattelujen kautta teoksen innoittajina on ollut 51 eri elämänvaihettaelävää 3-74 vuoden ikäistä ihmistä. Esiintyjien ja videon välityksellä kokemuksiaan onnesta, nyky-yhteiskunnasta, huolista ja olemassaolosta kertovat mm. kotiäiti, ekonomi, lääkäri, varhaisen puuttumisensosiaaliohjaaja, kuvaussihteeri, siivooja, näyttelijä, terveydenhoitaja,taiteilija, eläkkeellä olevat terveydenhoitaja, sosiologi ja opettaja sekä 3-18–vuotiaita lapsia ja nuoria. Haastateltavat ovat pääosin Kainuusta.
Teoksen tekemisen lähtökohtana on ollut haastaa koreografiaa ’kohtaamaan elämää’ sekä koreografisten työmenetelmien kehittäminen. Tavoitteena on tutkia koreografian mahdollisuutta rakentua ympäröivästä yhteisöstä käsin. Miten osallistava koreografinen menetelmä vaikuttaa koreografiseen prosessiin ja millä tavalla haastattelutekniikan käyttäminen vaikuttaa teokseen? Voiko koreografian tekemiseen osallistua kuka vain ja mitä osallisuus tuo teokseen? Mitä esteitä tiellä voi olla? Voisiko koreografia toimia väylänä ihmisten ja yhteisöjen ajatuksille, mietteille ja todellisuuksille?