Ajankohtaista

Suomalaista kansantanssia on tuotu näyttämölle yli 150 vuotta. Muistiinmerkityt tanssit ovat samoja, mutta aika ja yhteiskunta auttamatta eri. Syntyy outo asetelma, joka pakottaa jatkokysymyksiin.

Katrillia kahdessa ajassa on näyttämöteos, joka yhdistää (kansan)tanssia, livemusiikkia sekä dokumentaarista video- ja äänimateriaalia. Lisäksi teos törmäyttää mennyttä ja nykyistä aikaa. Joukko tanssitaiteilijoita, taiteellista tohtorintutkintoaan tekevä kansanmuusikko, äänisuunnittelija sekä dokumenttiohjaaja asettuvat keskustelemaan perinteen kanssa nykyhetkestä ja omista lähtökohdistaan käsin.

Teoksessa historian ja nykyhetken kohtaamispaikaksi on rajattu ilmiö nimeltä katrilli. Katrillit ovat alun perin Ranskan hovista muualle Eurooppaan levinneitä, sittemmin kansanomaistuneita kuviotansseja. Suomeen katrillit ovat saapuneet sekä Ruotsin kautta lännestä että Venäjän kautta idästä. Lisäksi kolttasaamelaiset tanssivat omia pohjoisia katrillejaan. Työryhmä on perehtynyt suomalaiseen katrilliperinteeseen kolmesta ilmansuunnasta tanssimalla erilaisia katrilleja sekä tutustumalla SKS:n, KAVI:n, Ylen ja Kansanperinteen arkiston materiaaleihin suomalaisen tanssi- ja musiikkiperinteen ympäriltä.

Suhteessa näihin fragmentteihin rakentuu näyttämöteos Katrillia kahdessa ajassa ensi-iltaansa 10.3.2018 klo 19 Generaattorilla VäkeväKollektiivin ja Routa Companyn yhteistuotantona.

Teos kairaa esityksenmuotoisen kurkistusaukon suomalaiseen tanssi- ja musiikkiperinteeseen, mutta myös näyttämöteoksen valmistamisen, ”materiaalin kuratoinnin” prosessiin. Mitä tapahtuu, kun eri aikaan, yhteiskuntaan syntyneet dokumentit tuodaan taiteellisen prosessin keskiöön? Miltä kansantanssi ja kansanmusiikki tuntuu? Kuka päättää, mitä näytetään ja mikä rajataan ulkopuolelle?

-Dokumentoidun tanssi- ja musiikkiperinteen näyttämölle tuominen on aina jossain määrin kuvittelemista; olemassa olevien fragmenttien täydentämistä omasta lähtökohdasta käsin. Jos perinne ymmärretään pysäyttämättömänä muutosvoimana, joka muuntuu jokaisen tanssi- ja soittokerran myötä, mitä tarkoittaa autenttinen tai aito? Missä kulkee perinteisen ja uuden raja? Minkälainen katrilli syntyy näiden ihmisten kesken, vuonna 2018?, työryhmä aprikoi.

-Dokumenttiohjaajan mukanaolo prosessissa on syntynyt toiveesta tuoda esitykseen läsnäolevaksi myös esitystä edeltävää aikaa; harjoittamisen, äärellä olemisen aikaan. Opettelua, neuvottelua, kysymistä. Ja tietenkin toiveesta kiinnittyä perinteen taltioimisen, edelleen siirtämisen kaanoniin. Kun eri ajassa ja yhteiskunnassa syntynyt dokumentti tuodaan harjoitussaliin, nousee näkyväksi jotakin paljastavaa – kahden ajan välinen neuvottelu, jota kehon ja äänen kautta yritämme kuroa umpeen.

-Kansantanssi on kiinnostava taiteellisen työskentelyn alusta, koska se sisältää jännitteen pysyvyyden ja muutoksen välillä. Perinne on samaan aikaan sekä pysäyttämätön muutosvoima että toisaalta jotakin, joka on kapseloitu hyvinkin tarkoiksi muistiinmerkinnöiksi ja dokumenteiksi, työryhmä ynnää.

VäkeväKollektiivi on 2012 perustettu helsinkiläinen taiteilijayhteisö. Se koostuu esittävän taiteen ammattilaisista, joita yhdistää kiinnostus jaetun ja henkilökohtaisen perinteen mahdollisuuksiin nykynäyttämöllä. Taiteellisessa työssään kollektiivi pyrkii nostamaan esiin kysymyksen siitä, mitä kansantanssi on tai voisi olla tässä päivässä. Perinne ja traditio halutaan nähdä ”omin silmin” – kysyen, mikä siinä puhuttelee tässä ja nyt.

Muut esitykset Kajaanissa 21.4. klo 19 ja 22.4. klo 15 sekä 12.4. klo 19 Helsingin musiikkitalossa.

Lisätietoja Outi Markkula p. 040 5899153 (VäkeväKollektiivi) ja Miia Kauppinen p. 044 0556977 (Routa)