Hei.
Kauteni Roudassa päättyy kesällä, kun täyteen tulee kolme vuotta Kajaanissa. Aika Roudan taiteellisena johtajana on ollut työntäyteistä, inspiroivaa ja silmiä avaavaa. Olen löytänyt itseni etuoikeutetusta asemasta, jossa saan työni puolesta tutustua tanssitaiteilijoihin ja heidän taiteeseensa, suunnitella ympäristöä, joka tukee heidän työtään sekä tehdä omaa taidettani vakailla resursseilla. Olen myös päässyt tutustumaan tanssin kentän näkymiin Suomessa itselleni uudesta näkökulmasta.
Roudassa kauteni alussa käynnistetty omaehdotteisen työn palkkausmalli tukee tanssitaiteen vapautta. Roudan teoksiin palkatut tanssijat saavat käyttää työajastaan minimissään 25% omaan taiteelliseen kehittymiseen tähtäävään työhön. Tälle työlle ei ole mitään etukäteen asetettuja vaatimuksia tai velvoitteita. Malli on toiminut mainiosti ja yllättänyt positiivisesti monin tavoin. Olen ihaillen ja suurella mielenkiinnolla seurannut tanssijoiden omaa työtä. On ollut ilo nähdä, kuinka prosessit ja praktiikat resonoivat sekä keskenään että harjoiteltavien Roudan teosten kanssa.
Mikko Bredenbergin ajatuksia (Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehdessä 3/23) peilaten olen vahvasti sitä mieltä, että tuotantotahon resurssien ollessa kohdillaan taiteellisen vapauden tulisi kasvaa, ei kutistua. Tätä ajatusta mallimme on tukenut. Olen hyvin iloinen, että Tanssin mainetekopalkinnollakin huomioitua omaehdotteisen työn palkkausmallia käytetään Roudassa myös kauteni jälkeen.
Kaudellani tehtiin myös koreografihaku, joka muutti avoimen haun tavanomaisen asetelman. Kutsuin tanssijat Heli-Maria Latolan ja Satu Rinnetmäen täysivaltaiseksi raadiksi valitsemaan itselleen koreografin avoimen haun pohjalta. Satu ja Heli-Maria kutsuivat hakemusten pohjalta neljä koreografia kolmestakymmenestä avoimiin harjoituksiin esittelemään tarkemmin taiteellista teosideaansa ja työtapojaan. Satu ja Heli-Maria valitsivat itselleen sopivimman, Kira Riikosen, teoksella Kuu tuntee minut. Teos toteutettiin Roudan ja Riikosen yhteistuotantona. Koreografihakuprosessi konkretisoi tanssijan taiteellista toimijuutta jo teoksen alkutuotannosta lähtien. Siinä, että tanssijat kutsuvat itselleen koreografin ei toki ole mitään uutta, mutta tuntui tärkeältä järjestää tilanne, jossa nimenomaan tanssijat pääsevät alusta alkaen käyttämään Roudan resursseja.
Koreografioimiani Roudan omia tuotantoja tehtiin neljä: Harh, varp, parhaillaan!, Homunculus, rakkaamme, Spoon River antologia ja Silent Scream (viimeisin yhdessä Vincent Verburgin kanssa). Kolmen ensimmäisen teoksen tanssijat haettiin avoimen haun kautta ja he kaikki olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Tuntuu uskomattomalta, että olen saanut näin lyhyen ajan sisällä työskennellä seitsemän uuden kollegan kanssa ja oppia heidän työskentelynsä kautta paljon myös omista mahdollisuuksistani. Kauteni aikana Roudan näyttämöllä Generaattorilla vieraili yhdeksän tanssiteosta. Teoskuratointi on ollut kiehtova, jatkuvasti hyrräävä prosessi. Olen pitänyt Roudan vierailuohjelman haun avoimena ja orgaanisena sen sijaan, että olisimme vuosittain järjestäneet erillisen haun. Taiteilija- ja opiskelijaresidenssitoimintamme on ollut vilkasta ja olen kiitollinen kaikille täällä taidettaan tehneille. Residenssissämme vieraili vuosieni aikana noin 40 taiteilijaa.
Kauteni ytimessä on koko ajan ollut taiteilija ja taide, tavoitteena vapaan uteliaisuuden harjoittaminen ja sille turvallisen ympäristön rakentaminen. Tunnen onnistuneeni, ja siitä kiitos kuuluu luotettaville ja kivoille kollegoilleni Miia Kauppiselle ja Petra Karvoselle, sekä tietysti Roudan asiantuntevalle hallitukselle. Erityisen, kunnioittavan kiitoksen haluan tässä esittää myös Roudan työpajojen ohjaajalle, tanssitaiteilija Satu Rinnetmäelle, joka on luotsannut ryhmiään johdonmukaisesti ja intohimoisesti taiteen kokeminen ja tekeminen johtotähtenään.
Toivotan seuraajalleni Sari Palmgrenille hyvää ja antoisaa matkaa Roudassa ja suuntaan itse kohti täysipäiväisesti vapaan koreografin ja tanssijan elämää. Ennen sitä sukellan kuitenkin kesälaitumille kuin vasikka kuulaaseen lampeen.
Jouni
