OLEMISEN ASIAA – ASIATONTA OLEMISTA
Stockmann
”Stockman-teos on riemastuttava kannanotto suomalaisen yhteiskunnan nykytilaan. Alkuhetkistä lähtien teos on täynnä huumoria, joka kipeisiin asioihinkin kohdistuessaan saa nauramaan ääneen.”
Turun Sanomat / Kaisa Kurikka
”Kun pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulee näin vahvaa sanottavaa, sitä on ilo kuunnella.”
Helsingin Sanomat / Anni Valtonen
”Jos tanssikohtauksissa on hetkittäin koominen vire, meno yltyy nyt suoranaiseksi farssiksi.”
”Vaikutelma on hienovaraisen propagandistisen mahtipontinen, kiitos musiikin sekä Naakan ja Orpanan taitavan roolityöskentelyn.”
TANSSI-lehti / Piia Ahonen
Stockmann on teos, jossa tanssijoiden välinen suhde ja liikekieli esittelevät ilmiöitä nykypäivän Suomesta, vallasta ja vallattomuudesta, onnesta ja onnettomuudesta, tulosvastuusta, managereista, uusista innovaatioista ja edellä esitettyjen lieveilmiöistä. Teoksessa tanssivat Heidi Naakka ja Mikko Orpana, koreografia on Kirsi Saastamoisen. Teoksen innoittajana ovat olleet professori Juha Siltalan luennot, artikkelit ja kirja Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Tanssiteos on tehty järjen säilyttämisen puolesta hyperkilpailua vastaan.
100 vuotta sitten Suomella oli varaa ylläpitää kyläkouluja, toisin kuin nyt. Maaliskuun 2005 taloussivut kertovat Suomen reippaasta talouskasvusta, mutta työntekijöihin, esim. opettajiin tai hoitohenkilökuntaan ei ole varaa. Leenan Lähikauppa lakkautettiin. Stockmannin tulostavoite ylittyi. Työntekijän lopullinen palkkataso määräytyy esimiehen pisteytyksen mukaan. Voitot privatisoidaan ja tappiot sosialisoidaan. Pörssi luottaa eniten yritykseen joka saneeraa eniten väkeään ulos. Toppahousuissa on vaikeaa saada asiallista palvelua Stockmannilla.
Kilpailutammeko itsemme ja toisemme hengiltä? Miten tähän on tultu?
”Laitoksissa vanhukset on lääkitty hiljaisiksi, kun potilasmassaa ei muuten ole saatu säilötyksi minimityövoimalla. Säilömöä paremmin resursoituun saattohoitoon päässyt dementtivanhus saattaa äkkiarvaamatta piristyä itsenäisesti aterioivaksi, liikkuvaksi, keskustelevaksi ja vanhojakin asioita muistavaksi, kun saa pakkomakuutuksen ja hiljaiseksi lääkitsemisen sijaan inhimillistä vastinetta. Hoidosta toipuminen selittää myös, miksi terminoituminen terminaaliosastolla ei aina suju niin kustannustehokkaasti kuin toivotaan. Voiko sairaanhoitajaa käskeä pitämään kuolevan potilaan kädestä kiinni entistä nopeammin? Britanniassa taas julkisesta terveydenhuollosta on säästösyistä lakkautettu 50 000 hoitajan virkaa 1989-94, mutta tilalle on saatu 18 000 manageria ja konsulttia (nousu 400%).” – Juha Siltala: Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2004 Otava)
Voiko tästä kaikesta kieltäytyä? Voi. Voihan?
Teos on helposti kierrätettävissä.
Kainuulainen päiväkirja
”Teos kuvaa taidokkaasti valittujen elementtien avulla kainuulaista sielunmaisemaa, jota rytmittävät Kainuun luuonnon viisi vuodenaikaa”.
TANSSI -lehti / Piia Ahonen
”Esiintyjänä Saastamoinen on välitön ja aito. Hän vakuuttaa koko olemuksellaan todenperäiseksi teoksen tuottaman käsityksen kainuulaisuudesta.”
Turun Sanomat / Kaisa Kurikka
Kainuulaisen elämänlaadun erityisyys piilee alati vaihtelevassa luonnontilassa. Maailma ympärillämme muuttuu mutta kosketus luontoon pitää meidät elämän peruskysymysten äärellä. Kainuulaisessa ihmisessä on viisi vaihtelevaa minää: kesän, syksyn, kaamoksen, talven ja kevään minuus. Viisi henkeä samassa kehossa kulloinkin eri aistien hallittavana.
Kainuulainen päiväkirja on yhtälailla pieni arjen selviytymistarina kuin ylistys karulle luonnolle. Kainuulainen tarvitsee viisi vuodenaikaansa ja on niistä ylpeä. Se hengittää luonnon kiertokulun tahtiin ja jatkaa hiihtämistä. Sitkeys asuu meissä syvällä.
Kuusi. Koivu.
Kuuset ja koivut. Mitä mahtuu siihen väliin, kun
on syksy
ja talvi ja kevät ja kesä ja syksy.
Pentti Saarikoski –
