Nykytanssia Kajaanissa
Roudan Metsäbaletti -teos nähdään ensi viikkonloppuna 3.-4.8. kahdessa saaressa: Pyhäjärven Pietarsaaressa, joka on Natura -suojeltu luontokohde sekä ”Oulunjärven Rivieralla” Ärjänsaaressa. Molemmat esitykset ovat festivaalien yhteydessä.
3.8. klo 15.00 | Pyhäsalmi, Pietarsaari | Pyhäjärven täydenkuun tanssit
4.8. klo 10.30| Kajaani, Ärjän saari | Ärjän taidefestivaali
They come from the year 2069 – from one of the possible futures. What happened between now and 2069? How will we look at art? Is man still a peculiar ape, usually met in a wrong climate zone, messing around with his strange businesses that doesn’t seem to make sense for the rest of the living creatures?
Forest Ballet is a humoristic and multi levelled performance, that goes through the milestones of our near future from the viewpoint of art. On the way, we also get to see how for example coltsfoot, huntsmen and photosynthesis are doing.
Forest Ballet is about radical hope.
Forest Ballet is a site sensitive outdoor performance, duration is about 1h 20 min.
Concept and the main responsibility: Saku Koistinen
Choreography: working group
Dance: Laura Koistinen, Saku Koistinen and Satu Rinnetmäki
Scientific consultant: Antti Majava / BIOS Research Unit
Visualization: Vespa Laine
Sounds: Fern Orchestra (Laine) and working group
Technical support: Tuomas Laitinen
Plant instruments: Markus Heino
Production: Routa Company
Translation: Sarra Keppola
Some important source materials:
Stefano Mancuso: Plant Revolution / 2017
Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttilainen todellisuus / 2008
Yuval Noah Harari: Homo Deus / 2015
Juha Hurme: Niemi / 2017
Yuval Noah Harari: 21 Lessons of the 21st Century / 2018
Kari Enqvist: Suhteellisuusteoriaa runoilijoille / 2014
Wikipedia
Tulevaisuus Hanskassa -podcast / 2017
Romeo and Julia -balet
Barry Adamson: The Vibes Ain’t Nothing But The Vibes
The texts of SIIRI:
1st part
Welcome to a performance of Forest Ballet. My name is Siiri and I will be performing as your guide on this travel through time. We are headed towards the year 2069. We will be experiencing slight turbulence over the years 2030-36. Approximated duration of the journey is 1,5 hrs, we hope you enjoy the ride. For whom ever it may concern, this journey is now also available on perscription, as it contains a Finnish Medical Association -approved Nature Experience -standardised natural experience. The EU-averaged carbon footprint of the show is 74g/h and natural resource unit 3,2.
The Plantification -movement that pierced through the fields of art in 2020s had a huge impact on the artists and oeuvre of the artistic field of dance. Theretofore had reflection and aspects towards humanity, essentialism, evolution and behaviour been sought from the animal kingdom (e.g. chimpanzees, horses, birds and wolfs). This orientation was still trending during the late 2020s, although a fraction of artists saw it as a kind of counter-argument, manifestation or a need to hold on to something old and familiar. Mainly the critics of the animal kingdom movement saw it as an inability to process modern ideas. Then again some dance artists and later on art scholars did not regard it as traditionalism but as an ever-forward looking orientation — the results simply weren’t visible yet.
At one point some of the artists became permanently vegetative and after the ministry of education became aware of this the Arts Council of Finland started hosting rehabilitation programs for the artists under the name of ”Path towards humanity”.
In the field of performing arts there were more and more pieces no longer performed by humans but only by plants and animals. In the plant-organism-animal-performances a choreological accuracy was unachievable, at least in the sense of repetition, and so a completely new method of creating movement and choreography was developed: the natural improvisation. The swedinised dance artists and professors Mervi Vilén and Dario Poosela became inspired to create and develop natural improvisation and sought to it connections from the past and courses towards the future. In 2029 they founded a new collegiate educational program for dance to the border of Sweden, Norway and Finland, as part of North Atlantic Academy of Natural Art. Natural improvisation method was somewhat criticised for its coincidental nature, especially on certain animals and plants. Other terms were also applied: haphazard improvisation or truly accidental improvisation.
The first other-species agent to win the acknowledged Fame Act Award for dance (Tanssin Maineteko -palkinto) was Polly the parrot in 2032 after years of touring kindergartens with her working group, teaching movement and dance.
2nd part
At the latter half of the 20s old theatre buildings and stages were abandoned by artists when it became too expensive to uphold them. As the budding quanticism was sending artists to the abundance of organic shapes, mainly natural environments, the buildings became deteriorated and especially in the north were left unheated during the winter. This severely damaged the condition of the buildings and they have been mostly unfit to return to. Spaces for Dance organisation demanded an 8 hectare area from Helsinki Central Park, due to the so called ”bushcrowds” — the constant lack of sufficient woods for practicing.
The questioning of organic movement and the debate between inorganic and organic was heated when a robot performed the first cyber dance performance at the bottom of the Baltic Sea. The project was chiefly state funded and when it was discovered that the executive agent was not a natural person the arts commission demanded a return of the funds, since it was not deemed adequate to present tax-funding for unnatural agents. Along with the report many other performer’s artistic abilities were also deemed unnatural. Since then every grant-applicants have had to present a biometric authentication of identity, though it is fairly easy to bypass the system.
A popular veteran pop star Baby Giga caused a commotion as it was discovered that she had not performed concerts in her own body since the end of the 20s. There were persistent rumours that she had passed away and was buried in Parainen, or that she was the first person to have completely transitioned to the world wide neuroweb. A final, biologically proven certainty was never reached and the will for research gradually died out.
After a radicalised plantification attack was made to a conserved sawmill of a sawer-MEP in the mid 20s the grants for tree hugging and protection of environment were heavily cut. Many agents in cultural fields were included to this lot. The Veiled Woodcutter -movement was initiated, aiming to teach trees to protect themselves from the woodcutting machines.
An algorithmic vegetative intelligence, made possible by the developments in biotechnology, was planted in the midst of economic forests and it began to teach trees to merge to their environment. After this, forestation uncontrollably spread out of reach of technology in certain parts of the world, and nobody knows to where the trees disappeared. This phenomenon is known as woodsome, and the possibility of its existence is still under debate.
In the avalanche of plant-organism-animal-critique the will to make performances without harming anyone or anything resulted in the extremely ethical works without performers. At first the events of these works were narrated with audiotapes, but later on both narration and audience were given up as well, which definitively made the production of these works challenging to say the least. This brief movement, situated at the end of the 30s was called ultraethicism.
The most famous dance artist in Finland continues to be Jorma Uotinen, still working in television.
Contemporary dance and theatre, along with performance art, made their way to the former institutionalised city theatre structures, giving birth to the expression ”Performance is the new farce” / ”Performing farts”. A counter reaction was due. On the second presidency of Paavo Väyrynen in 2030-2036 the populist government launched a protective commission for sensible art as part of Arts Promotion Centre Finland. The commission set additional clauses for evaluating governmental granting of arts. In addition to previous decrees, a piece of art now had to qualify in one, or preferably more of the following criteria: Classic fine art or classical piece, Kalevalaesque, Patriotic, About a forest, Narrative, Includes comprehensive skills, Farce, Musical. Some of the clauses are yet to be abated, but artists have learned to work around them.
Next we will see the famous huntsman’s variation ”Huntsman’s dream” from the 2034 premiered hunts ballet The Last of the Huntsmen.
3rd part
Tussilago farfara / Coltsfoot
coltsfoot tussilago, tusilago, fárfara, pie de caballo, uña de caballo hestehov podbiał pas-d’âne, tussilage tussilago, hästhov, leskenlehti, Huflattich følfod podbě martilapu
”Unlike animals, who chose moving as their primary means to find the necessary nutritions, plants made an opposite decision in their evolution about a billion years ago.
They do not move from their place, they get the energy they need from the sun and they have adapted to predation and many other problems and limitations that follow taking root to a single spot. Think about how hard it would be to live without being able to move from one spot. Think about being a plant surrounded by insects, herbivores ja carnivores, being unable to escape. The only way to survive would be to develop a structure, completely different from animals.”
The differences between plants and animals are dramatic. Animals move, plants stay still. Animals consume, plants generate: animals produce carbon dioxide, plants fixate it. The most important and unknown difference is this: the difference between concentration and diversification.
—————
Circumstances, voilà.
—————
An individual can be determined in at least two ways:
There is a problem in these definitions, when applied to plants. For example, when a plant is divided in two, it multiplies. Hence a plant defies definition as an individual.
For utilising the environment, plants use their rootstock, the head meristems of which explore the soil. It is no coincidence that the symbol of modern age, the internet, is structured the same way as a rootstock. Because of their modular, diversified structure without command centres, plants are able to survive repetitive catastrophic situations without losing their ability to function, and quickly adapt to massive changes in their environment.”
—————
As Mimosa Pudica (sensitive plant) was studied at the beginning of the 19th century, it was found to possess exceptional abilities. In an experimental test the plants were taken on a carriage ride along the cobblestone streets of Paris. At first the mimosas closed their leaves, but as the tremor continued, all of the plants, one after another, opened their leaves. The plants got used to the tremor, which suggested that they had to possess a memory of some sort.
In 2013 the Australian marine biologist Monica Gagliano and the Italian biologist Stefano Mancuso set forth a scientific study on the functional memory system of plants.
————
The leaves of Tussilago Farfara are 10-20 cm broad, heart- or kidney-shaped, pinnatifid and with irregularly toothed margins. Top is nearly glabrous, underside white-felted. Its large leaves shade the soil and stop other plants growing giving the coltsfoot its massive vitality, that also makes the plant very hard to eradicate. The fruit of coltsfoot is a long, achene, with a tip of unbranched hairs. The plant spreads extremely effectively, with its flying achenes and deep-reaching, layered root.
4th part
Dear Living Community. Future is all around us in the light.
The light that reaches you makes its way from the outer space. On their way to planet earth the light particles, photons, have soaked in knowledge from the other particles they have encountered, possibly making their way to the other direction, the future of space-time from our point of view. In this way light entails information from other dimensions.
Light particles also entail energy and, according to Einstein’s theory of relativity, mass and energy are the two sides of the same thing. Gravitational field is to be seen as a warping of space-time. Light does not have invariant mass, its mass is based on movement.
The momentum of photon is important in space study, as it can create propulsion. For example, when sunlight reaches a large sail in space, the massless photons exert pressure on it. This light pressure that affects the sail creates propulsion either by being absorbed into the sail or else by being reflected from it.
Dear listeners, don’t forget that according to wave superposition principle wave functions can also be added together to form new wave functions. Entanglement means that the quantum state of one particle holds information from another particle, that can even be separated by a large distance; they are both described by a single, albeit spatially divided, wave function. Entanglement occurs for example when two particles collide or a particle divides into new particles.
Dear Living Community — nothing matters but photosynthesis!
5th part
Ever since the breaking point of Grand Unified Theory all art has shunned from narratives. When it was understood that the quantum character of reality does not convert to a dramaturgy, nor a person’s meandering identity to a coherent story, the reason and sense of storytelling gradually shifted and withered away. Yet, since the end of the 40s ballet and opera have experienced a renaissance, and ghost stories in camp fires have been trending among the youth.
The massive proliferation of the deer raised a lot of debate on the 50s. The excessive blooming of plants caused by the increase in carbon dioxide concentration along with mild winters made deer populations so big that they widely damaged new forest plantations and more. Electric cars were equipped with bull bars. The deer were fed during the winters so they wouldn’t eat seedlings, which made the matters worse in the years to come. There was a heated social discussion on the hunting of the deer, most opining that being sentient and cognisant, they should not be hunted. The popular opinion was that the humans had already meddled too much. Researchers demanded a heavy diminishing of the population, pleading on the fact that Finland had committed to fixate 300 billion tons of carbon to their forests by 2095.
Svenska Kulturfondet became significant as the only private patron of culture in Finland. In the 50s the Swedish crayfish party culture, initially elevated to stages by Finnish-speaking theatre groups, became a prominent phenomenon. The most famous of these performances was the premiere of the rendition of Orwell’s classic: ”Crayfish farm” by the director Kristal Smörgås in 2061. The Crayfish Cachucha is still performed today.
After the Adjustment of the Equator the global atmosphere took a more equal turn. Audiences opted for art and global entertainment business faced mass layoffs. After the flop of the 19th Pirates of the Caribbean -movie Johnny Depp listed as an unemployed jobseeker to Sweden, where social security was still functional.
Humans are tied to their own constructs and cannot neutrally distance themselves from the events of the world. This questions subjectivity. The line between perceiver and perceived is entangled and dissolved.
Will you have courage to reach towards a new dimension, which can still be small and deflated?
Welcome to the year 2069.
Kiitos kun saavuit katsomaan Metsäbalettia, olemme yhdessä tärkeiden asioiden äärellä!
Teoksen koollekutsuja Saku Koistinen halusi lähteä luomaan esitystä, jossa käsitellään tulevaisuutta mm. ilmastonmuutoksen ja taiteen kehityksen vinkkelistä. Ja työskennellä metsässä: alkuperäinen konsepti oli, että työskentelisimme kuvittelemillamme vuoden 2069 resursseilla. Tämä idea hiukan liudentui prosessin myötä, mutta emme ole kertaakaan harjoitelleet salissa eikä Pöllyvaaraan ole menty kertaakaan autolla!
Päätimme lisätä tietoamme aihepiiristä laaja-alaisesti ja vietimme aluksi tuntikausia lukien, kuunnellen ja keskustellen. Maaliskuun alusta asti olemme myös viihtyneet tiiviisti metsässä. Ensin tanssittiin lähes metrisessä hangessa, myöhemmin saimme seurata kevään kaikki vaiheet ensimmäisten hyttysten saapumiseen asti. Opimme matkan varrelle mm. kuinka luetaan mättäitä mahdollisuutena tanssiin, miten duetoidaan hangen kanssa ja että muurahaispesiin kannattaa pitää riittävä välimatka harjoituspaikkaa valittaessa.
Innostuimme käsittelemään järkälemäistä aihetta ja sen ilmiöitä toiveikkuuden valossa, vaikka olemme myös leikitelleet monen näköisillä takaiskuilla. Ympärillämme kaikki muuttuu ja pian meidän pitää pystyä luopumaan monesta aineellisesta etuoikeudesta, joihin olemme tottuneet. Voimmeko kuvitella samalla myös saavuttavamme jotakin uutta ja hienoa ihmiskunnan historiassa? Kaikkihan kuitenkin tietävät, ettei raha ja mammona oikeasti tee ihmistä onnelliseksi – mitäpä jos vain ryhtyisimme elämään sen tiedon mukaisesti? Ehkä tulevaisuudessa olemme kiltimpiä toisillemme, eläimille, kasveille ja koko pallolle.
——————————-
Esitykset 2020:
12.9. klo 13.00 | Vantaa, Myyrmanni | Vandance; Tynkätanssit
Esitykset kesällä 2019:
4.7. klo 20.45 | Kajaani, Pöllyvaara (lähtö parkkipaikalta) | Kajaanin Runoviikko
3.8. klo 15.00 | Pyhäsalmi, Pietarsaari | Pyhäjärven täydenkuun tanssit
4.8. klo 10.30| Kajaani, Ärjän saari | Ärjän taidefestivaali
17. ja 18.8. klo 16 | Kajaani, Pöllyvaara (lähtö parkkipaikalta) | Linnanvirta -festivaali (liput 0440556977 / piia@routacompany.fi)
Kesto: n. 1 h 25 min
——————————
Konsepti ja vastuu teoksesta: Saku Koistinen
Koreografia: työryhmä
Tanssi: Laura Koistinen, Saku Koistinen, Satu Rinnetmäki
Tieteellinen konsultointi: Antti Majava / BIOS
Visualisointi: Vespa Laine
Äänet ja musiikki: Fern Orchestra (Laine) ja työryhmä
Tekninen toteutus: Tuomas Laitinen, kasvisoittimet Markus Heino
Graafinen suunnittelu: Ville Piispanen
Tuotanto: Routa Company
——————————-
Teosta innoittanutta lähdemateriaalia:
Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous / 2017
Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttilainen todellisuus / 2008
Yuval Noah Harari: Homo Deus / 2015
Juha Hurme: Niemi / 2017
Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta / 2018
Kari Enqvist: Suhteellisuusteoriaa runoilijoille / 2014
Wikipedia
Tulevaisuus Hanskassa -podcast / 2017
Romeo ja Julia -baletti
Barry Adamson: The Vibes Ain’t Nothing But The Vibes
Kuva: Ia Samoil / Joutsentanssi -festivaali
——————————
TEOKSEN TEKSTIT (SIIRI)
Tervetuloa Metsäbaletti -esitykseen. Minä olen Siiri ja teidän matkaoppaanne tällä aikamatkalla. Suuntaamme matkamme vuoteen 2069. Luvassa on pientä turbulenssia vuosien 2030-36 yllä. Arvioitu matka-aika on noin 1,5 tuntia, toivottavasti viihdytte. Tiedoksenne, että matkalle pääsee myös reseptillä, retki on lääkäriliiton hyväksymän luontoelämysstandardin mukainen kokemuksellisen luontoelämyksen sisältämä tapahtuma. Esityksen EU-keskiarvoistettu hiilijalanjälki on 74g/tunti ja luonnovaraluku 3,2.
2020 -luvulla taidekentän lävistänyt Kasvisaatio – liike vaikutti suuresti tanssitaiteen kentän tekijöihin ja teoksiin. Aiemmin heijastuspintaa ja näkökulmaa ihmisen olemista, olemassaoloa, evoluutiota ja käyttäytymistä tarkastelevaan tekemiseen oli haettu eläinkunnan parista (mm. simpanssit, hevoset, linnut ja sudet.) Suuntaus oli suosittua tanssitaiteessa vielä 2020 -luvun lopulla, tosin joidenkin tekijöiden mielestä vain jonkinlaisena vasta-argumenttina, julistuksena tai tarpeena pitää kiinni jostakin vanhasta ja tutusta. Eniten eläinkunnallisliikettä kritisoivien mukaan kyseessä oli kykenemättömyys vastaanottaa uutta. Toisaalta osa tanssin tekijöistä, sekä myöhemmin taiteen tutkijoista ei pitänyt tätä ollenkaan vanhasta kiinnipitämisenä, vaan edelleen eteenpäin vievänä ajatteluna – tulokset eivät vain olleet vielä näkyviä.
Eräässä vaiheessa kehitystä osa taiteilijoista vaipui lopullisesti vegetatiiviseen tilaan ja opetusministeriön huolestuttua asiasta Taiteen keskustoimikunta järjesti “Tie ihmisyyteen” -nimellä kulkeneita kuntoutusjaksoja taiteilijoille.
Esittävän taiteen kentälle syntyi yhä enemmän teoksia, joissa ei enää esiintynyt ollenkaan ihmisiä, vaan ainoastaan kasveja ja eläimiä. Kasvi-eliö-eläin-teoksissa koreografian tarkkuutta oli mahdotonta saavuttaa ainakaan toiston mielessä, ja näin ollen syntyi aivan uudenlainen liikkeen ja koreografian kehittelyn metodi: luonnollinen improvisaatio. Ruotsalaistuneet tanssitaiteilijat ja professorit Mervi Vilén ja Dario Poosela, inspiroituivat luonnollisen improvisaation kehittelystä, löysivät sille yhteyksiä menneeseen, sekä väyliä katsoa kohti tulevaa. He perustivat vuonna 2029 Ruotsin, Norjan ja Suomen rajalle uuden yliopistoon liitetyn tanssikoulutuksen osaksi Luonnollisen Taiteen Korkeakoulua (North Atlantic Academy of Natural Art). Luonnollista improvisaatiota kritisoitiin jonkin verran metodin sattumanvaraisuuden vuoksi, etenkin tiettyjen eläinten ja kasvien kohdalla. Käytettiinkin myös termiä: ennakoimaton improvisaatio, tai: oikeasti sattumanvarainen improvisaatio.
Tanssin Maineteko -palkinnon sai ensimmäistä kertaa toislajinen edustaja vuonna 2032, kun Polly -niminen papukaija pokkasi tunnustuksen kierrettyään vuosikausia työryhmän kanssa päiväkodeissa opettamassa liikkumista ja tanssia.
xxxxx
Kaksikymmentäluvun lopulla taiteilijat hylkäsivät näyttämörakennukset, niiden ylläpidon käytyä raskaaksi. Samalla kun heräilevän kvantisismin myötä hakeuduttiin yhä enemmän orgaanisten muotojen runsauden pariin, eli lähinnä luonnon ympäristöihin, tilat rapistuivat ja erityisesti pohjolassa jäivät talveksi kylmilleen. Tämä johti tilojen teknisen kunnon romahtamiseen, eikä sisälle ole voinut juurikaan palata. Tiloja tanssille ry vaati vakituiseen käyttöönsä kahdeksan hehtaarin aluetta Helsingin Keskuspuistosta vedoten niin sanottuihin “pusikkoruuhkiin” – eli jatkuvaan puutteeseen sopivista harjoitusmetsiköistä.
Orgaanisen liikkeen kyseenalaistaminen ja debatti epäorgaanisen ja orgaanisen välillä kiristyi robotin pidettyä ensimmäisen kybertanssiesityksen Itämeren pohjassa. Projekti oli pääosin valtion rahoittama ja kun selvisi, ettei toteuttajana ollut luonnollinen henkilö, ryhtyi taidetoimikunta perimään apurahaa takaisin, sillä verovaroin tuettua toimintaa ei katsottu voitavan laajentaa koskemaan epäluonnollisia tahoja. Selvityksen myötä kyseenalaistettiin usean muunkin esittävän taiteilijan kyvyt epäluonnollisiksi. Tämän jälkeen apurahansaajien on tullut osoittaa henkilöllisyytensä biometrisesti, joskin järjestelmää on helppo huijata.
Suosittu vetaraanipoppari Baby Giga aiheutti kohun, kun tajuttiin, ettei hän ollut tehnyt konsertteja omassa fyysisessä kehossaan sitten 20-luvun lopun. Huhut kiersivät villisti, toiset väittivät hänen olevan kuollut ja haudattu Paraisillle, toiset väittivät hänen siirtyneen ensimmäisenä ihmisenä kokonaan world wide web-neuroverkkoon. Lopullista, biologisesti pätevää varmuutta asiasta ei saatu ja into tutkia asiaa vähitellen hiipui.
20 luvun puolenvälin jälkeen erään sahuri-eurokansanedustajan museoidulle sahalle tehdyn kasvisaatio-terroristi-iskun jälkeen puidenhalaus- ja ympäristönsuojelujärjestöjen tukia leikattiin merkittävästi. Useiden kulttuuritahojen toimijoiden katsottiin kuuluvan tähän joukkoon. Tästä versosi Verhottu Metsuri -liike, jonka pyrkimyksenä oli puiden opettaminen suojautumaan niitä uhkaavilta koneilta.
Kehittyneen bioteknologian myötä mahdollistunut algoritminen kasviäly asennettiin talousmetsien siimekseen ja se alkoi opettaa puita sulautumaan ympäristöönsä. Tämän jälkeen metsittyminen levisi osissa maailmaa hallitsemattomasti teknologian ulottumattomiin, eikä kukaan tiedä, mihin puut katosivat. Ilmiötä kutsutaan nimellä puusikko ja sen mahdollisesta läsnäolosta debatoidaan edelleen.
Kun kasvi-eläin-eliö-kritiikin hyökyaallossa haluttiin olla vahingoittamatta ketään tai mitään, päädyttiin tekemään mahdollisimman eettisiä esityksiä ilman esiintyjiä. Aluksi esitysten tapahtumia kuvailtiin ääninauhan avulla. Lopulta eettisyyden nimissä luovuttiin myös kuvailusta sekä yleisöstä, joka viimeistään teki näiden teosten tuotantorakenteista haastavia. Tämän 30-luvun lopulle sijoittuneen, lyhytkestoisen suuntauksen nimi oli ultraeettisismi.
Suomen tunnetuin tanssitaiteilija on edelleen televisiossa esiintyvä Jorma Uotinen.
Nykytanssi ja teatteri sekä performanssitaide valtasivat vähitellen entisten kaupunginteattereiden rakenteet, josta syntyi sanonta: “Performanssi on uusi farssi”. Vastareaktio oli kuitenkin luvassa. Paavo Väyrysen toisella presidenttikaudella 2030-2036 silloinen populistihallitus lanseerasi osaksi Taiteen edistämiskeskusta tolkullisen taiteen suojelukomission. Se asetti lisäpykäliä taiteen tukemisen arvioinnin pohjaksi. Entisten asetusten lisäksi taiteen tuli nyt täyttää vähintään jokin, mutta mieluiten useampi seuraavista kriteereistä: Klassinen kaunotaide tai klassikkoteos, Kalevalainen, Isänmaallinen, Kertoo metsästä, Juonellinen, Sisältää ymmärrettävää taitoa, Farssi, Musikaali. Kaikkia pykäliä ei ole vieläkään saatu kumottua, joskin niitä on opittu kiertämään.
Seuraavaksi näemme kuuluisan jahtiukon variaation ”Jahtiukon uni” vuonna 2034 kantaesitetystä jahtibaletista ”Jahtiukoista viimeinen”.
xxxxx
Tussilago farfara / Leskenlehti
coltsfoot tussilago, tusilago, fárfara, pie de caballo, uña de caballo hestehov podbiał pas-d’âne, tussilage tussilago, hästhov Huflattich følfod podbě martilapu
Toisin kuin eläimet, jotka valitsivat liikkumisen löytääkseen välttämättömän ravinnon, kasvit tekivät noin miljardi vuotta sitten evoluutiossaan täysin päinvastaisen päätöksen.
Ne eivät siirry paikoiltaan, saavat auringosta tarvitsemansa energian ja ovat sopeutuneet saalistukseen ja moniin muihin paikoilleen juurtumisesta seuraaviin ongelmiin ja rajoitteisiin. Ajatelkaa, kuinka vaikeaa olisi elää voimatta liikkua paikaltaan. Kuvitelkaa olevanne hyönteisten, kasvinsyöjä- ja petoeläinten ympäröivä kasvi, joka ei voi paeta. Ainoa tapa säilyä hengissä on kehittää rakenne, joka on kokonaan toisenlainen kuin eläimillä,”
Kasvien ja eläinten erot ovat dramaattisia. Eläimet liikkuvat, kasvit pysyvät paikallaan. Eläimet kuluttavat, kasvit tuottavat, eläimet tuottavat hiilidioksidia, kasvit sitovat sitä. Kaikkein suurin ja meille tuntemattomin ero on tämä: Keskittämisen ja hajauttamisen ero.
Olosuhteet, olkaa hyvä.
Yksilö voidaan määritellä ainakin kahdella eri tavalla:
Näissä määritelmissä on ongelma, jos niitä yritetään soveltaa kasveihin. Esimerkiksi jos kasvi jaetaan kahteen osaan, se monistuu. Täten kasvia vaikea kutsua yksilöksi.
Ympäristön hyödyntämiseen kasvit käyttävät juuriverkostoa, jonka kärkimeristeemit tutkivat maaperää. Ei ole sattumaa, että uuden ajan symboli, internet, rakentuu samalla tavalla kuin juuriverkosto. Modulaarisen, eli hajautetun ja ilman komentokeskuksia toimivan rakenteensa ansiosta kasvit kykenevät kohtaamaan toistuvia katastrofaalisia tilanteita toimintakykyään menettämättä ja sopeutumaan nopeasti valtaviin muutoksiin ympäristössään.”
Tuntomimosa -kasvia tutkittaessa 1800-luvun alussa, havaittiin kasvilla poikkeuksellisia kykyjä. Edistyksellisessä kokeessa kasvit vietiin vaunuajelulle Pariisin mukulakivikaduille. Ensin mimosat sulkivat lehtensä, mutta ajelun ja tärinän jatkuessa kaikki kasvit, yksi toisensa jälkeen avasivat lehtensä. Kasvit siis tottuivat tärinään, näin ollen niillä on oltava jonkinlainen muisti.
Vuonna 2013 autralialainen meribiologi Monica Gagliano ja italialainen biologi Stefano Mancuso käynnistivät tieteellisen tutkimuksen kasvien tehokkaasti toimivasta muistista.
Tussilago farfara:n lehdet ovat kooltaan 10–20 cm leveitä, herttamaisia tai munuaismaisia, halkoisia ja epäsäännöllisesti nirhalaitaisia. Päältä lehdet ovat lähes kaljuja, alta tiheästi vaaleakarvaisia. Lehdet tukahduttavat tehokkaasti muun kasvillisuuden ja takaavat osaltaan leskenlehdelle elinvoiman, jonka vuoksi se saattaa kukkia samalla paikalla hyvinkin sinnikkäästi vuodesta toiseen. Leskenlehden hedelmä on lieriömäinen, lenninhaivenella varustettu pähkylä. Kasvi leviää tehokkaasti lentävien pähkylöiden ja monivuotisen, maassa rönsyävän juurakkonsa avulla.
xxxxx
Arvoisa Eloyhteisö. Tulevaisuus on läsnä koko ajan valossa.
Teihin osuva valo säteilee ulkoavaruudesta. Matkalla maapallolle valohiukkaset eli fotonit ovat imeneet tietoa kohtaamistaan toisista hiukkasista, jotka ovat mahdollisesti matkanneet eri suuntaan, maapallon näkökulman aika-avaruudelliseen tulevaisuuteen. Valo siis sisältää tietoa toisista ulottuvuuksista.
Valohiukkaset sisältävät energiaa ja Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan massa ja energia ovat saman asian kaksi eri puolta. Painovoimakenttä on käsitettävä ajan ja paikan kaareutumaksi. Valolla ei ole lepomassaa, vaan sen massa perustuu liikkeeseen.
Fotonin impulssilla on tärkeä osa avaruustutkimuksessa, sillä se voi tuottaa työntövoimaa. Esimerkiksi auringonvalon osuessa avaruudessa laajaan purjeeseen, massattomat fotonit työntävät sitä vähän. Purjeeseen kohdistuvan valon säteilypaine saa aikaan työntövoiman joko niin, että valon fotonit imeytyvät purjeeseen, tai purje heijastaa fotonit takaisin.
Hyvät kuulijat, muistakaa, että aaltojen superpositioperiaatteen mukaisesti myös todennäköisyysaaltoja voidaan laskea yhteen ja saada uutta järjestystä kuvaava aaltofunktio. Tilojen lomittuminen eli kietoutuminen tarkoittaa sitä, että yhden hiukkasen tila sisältää informaatiota myös jonkun toisen, mahdollisesti hyvinkin etäisen hiukkasen tilasta; molempia hiukkasia kuvaa siis yksi, mutta avaruudellisesti jakautunut, aaltofunktio. Lomittunut tila voi syntyä esimerkiksi. kahden hiukkasen törmätessä tai hiukkasen hajotessa uusiksi hiukkasiksi.
Rakas Eloyhteisö – kaikki paitsi fotosynteesi on turhaa!
xxxxx
Yhtenäisteorian murroksen jälkeen taide on vieroksunut tarinankerrontaa. Kun ymmärrettiin, että todellisuuden kvanttiluonne ei muodosta dramaturgiaa, eikä ihmisen polveileva identiteetti taivu johdonmukaiseen tarinaan, kertomusten mielekkyys vähitellen muuttui ja hiipui. Toisaalta taas baletti ja ooppera ovat kokeneet renessanssin 40-luvun lopulta alkaen ja kummitustarinat iltanuotiolla ovat nuorison keskuudessa trendikkäitä.
50-luvulla kovaa debattia aiheutti hirvieläinten räjähdysmäinen lisääntyminen. Lisääntyvän hiilidioksidipitoisuuden aiheuttaman kasvien kukoistamisen, sekä leutojen talvien ansiosta kannat kasvoivat niin suuriksi, että hirvet aiheuttivat laajoja tuhoja mm. uusille metsäistutuksille. Sähköautot varustettiin karjapuskureilla. Hirviä ruokittiin talvien aikana, jotta ne eivät söisi niin paljon taimia, mikä puolestaan pahensi ongelmaa tulevina vuosina. Hirvien metsästämisestä käytiin rajua yhteiskunnallista väittelyä, useiden ollen sitä mieltä, että tietoisina ja tuntevina eliöinä hirviä ei saisi kaataa. Koettiin, että ihminen oli jo siihen mennessä puuttunut asioihin liikaa. Tutkijat vaativat kannan rajua pienentämistä vedoten Suomen sitoumuksiin sitouttaa metsiinsä 300 miljardia tonnia hiiltä vuoteen 2095 mennessä.
Svenska Kulturfonden ainoana yksityisenä kulttuurintukijana sai korostuneen merkityksen suomalaisen taiteen tukijana. 50 luvulla ilmiöksi nousi alun perin suomenkielisten ryhmien esityksiinsä nostama rapujuhlakulttuuri. Tunnetuin esityksistä on vuonna 2061 Kansallisteatterissa kantaesitetty Kristal Smörgåsin ohjaama Orwelin klassikon uudelleentulkinta ”Rapujen vallankumous”. Raputansseja esitetään edelleenkin.
Päiväntasaajan Uudelleensijoituksen jälkeen globaali ilmapiiri muuttui tasa-arvoisemmaksi. Taiteen katsojamäärät kääntyivät nousuun ja globaali viihdeteollisuus joutui massairtisanomisien eteen. Yhdeksännentoista Pirates of the Caribbean -filmatisoinnin flopin jälkeen Johnny Depp ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi yhä vahvaa sosiaaliturvaa ylläpitävään Ruotsiin.
Ihmiset ovat sidottuja omaan rakenteeseensa, eivätkä pysty etäännyttämään itseään neutraalilla tavalla aineellisen maailman tapahtumista. Tämä kyseenalaistaa subjektina olemisen. Havaitsijan ja havainnoitavan välinen raja limittyy ja liukenee.
Uskallatteko kurkottaa kohti uutta ulottuvuutta, joka voi vielä olla pieni ja kokoon käpertynyt?
Tervetuloa vuoteen 2069.
——————————
Taiteellinen työryhmä:
Laura Koistinen on Pusulassa, Länsi-Uudellamaalla asuva tanssitaiteilija. Hän valmistui Tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 2009. Laura on toiminut tanssijana mm. koregrafien ja ohjaajien Sanna Kekäläinen, Kenneth Kvarnström, Arja Tiili, Teemu Mäki, Hanna Brotherus, Janina Rajakangas sekä Saku Koistisen teoksissa. Lisäksi hän on työskennellyt ryhmissä Und er libet, Blaue Frau, Helsinki Dance Company ja Routa Company, jossa hän toimi tanssijana 2019-2020.
Laura on koreografioinut omia teoksia vuodesta 2012. Tällä hetkellä Laura työstää yhteisöllistä projektiaan Tansseja elämästä-videoteosta, jossa esiintyy 5-85 – vuotiaita lohjalaisia. Hän työskentelee parhaillaan Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä 1-vuotisella taiteilija-apurahalla.
Saku Koistinen on Länsi-Uudellamaalla, Pusulassa toimiva tanssitaiteilija. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi ja toiminut tanssin kentällä erilaisissa tehtävissä vuodesta 2006 alkaen. Hän on vaikuttanut mm. irlantilaisessa Teac Damsa -ryhmässä sekä kotimaassa Tero Saarinen Companyssa ja Petri Kekoni Companyssa. Koistinen toimi Routa Companyn taiteellisena johtajana elokuusta 2017 maaliskuuhun 2020.
Saku on koreografioinut teoksia vuodesta 2010 alkaen. Viimeisimmät teokset ovat olleet identiteettiä ja muutoksen filosofiaa käsittelevä Keväin sekä Punahilkka?. Lisätietoja www.sakukoistinen.com
Satu Rinnetmäki on tanssitaiteilija, joka on viime vuodet viettänyt tanssia ja elämää tutkien lähinnä Helsingissä. Hän on käynyt Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen Nuorisoasteen (2003-2005) ja Ammatillisen Koulutuksen (2005-2009) ja opiskellut sen jälkeen Teatterikorkeakoulussa (2010-2015). Valmistumisestaan lähtien toiminut tanssin kentällä esiintyjänä, koreografina ja tanssijana erilaisissa freelance projekteissa sekä tanssinopettajana.
Satu on tehnyt yhteistyötä mm. tanssitaiteilija Anni Puuperän kanssa. 2016 vuodesta lähtien Satu on tehnyt yhteistyötä jazz rumpali Mika Kallion kanssa ja he ovat keikkailleet Suomessa ja Virossa improvisaatioteoksellaan Impulsion. Tanssijana Satu on työskennellyt mm. Jeremy Waden, Essi Kausalaisen, Heli Keskikallion, Petri Kekonin, Jarkko Mandelinin ja Jouka Valkaman teoksissa.
Vespa Laine on paraislainen valosuunnittelija ja renessanssi-ihminen. Hän on työskennellyt viime vuodet kasvien ja levien kanssa tutkien mm. fotosynteesiä.
Vespa Laine on myös Fern Orchestra:n perustajajäsen. Fern Orchestra on monitaiteinen ja –tahoinen työryhmä, joka on tutkinut Plant Series –teoksissaan mm. fotosynteesiä, suljettua biosfääriä ja kasvien aisteja. Orkesterin instrumentteina toimivat kasvit ja mikro-organismit teosten ollessa esitystaidetta, nykytanssia, julkaisuja ja valo- ja äänitaidetta. Teoksillaan Fern Orchestra nostaa keskiöön luonnon, valon ja ihmisen suhteen.
Kuva: Ia Samoil / Joutsentanssi -festivaali