admin_janne

Tanssii vastausten kanssa-pienoisteos saa vaikutteita kunkin illan yleisön ajatuksista ja mietteistä. Kerätty materiaali muotoutuu osaksi tanssia takahuoneessa. Pienoisteos tutkii, kuinka ja millä menetelmillä koreografia voisi heijastaa ympäröivää todellisuutta, yhteisöjen ja yksilöiden tämän hetkistä todellisuutta. Tanssija-koreografina nähdään Jenni Kivelä, joka on työskennellyt Zodiak -uuden tanssin keskuksen housekoreografina ja Teatterikorkeakoulun tanssiryhmän taiteellisena johtajana. Koreografisesta konseptista vastaa Kirsi Saastamoinen, joka työstää parhaillaan taiteellista väitöstutkimusta Teatterikorkeakouluun koreografian vuorovaikutteisista mahdollisuuksista.

AmazinGRace -tanssiteos on koostettu ihmisten kehollisista ja sanallisista tuntemuksista.Videohaastattelujen kautta teoksen innoittajina on ollut 51 eri elämänvaihettaelävää 3-74 vuoden ikäistä ihmistä. Esiintyjien ja videon välityksellä kokemuksiaan onnesta, nyky-yhteiskunnasta, huolista ja olemassaolosta kertovat mm. kotiäiti, ekonomi, lääkäri, varhaisen puuttumisensosiaaliohjaaja, kuvaussihteeri, siivooja, näyttelijä, terveydenhoitaja,taiteilija, eläkkeellä olevat terveydenhoitaja, sosiologi ja opettaja sekä 3-18–vuotiaita lapsia ja nuoria. Haastateltavat ovat pääosin Kainuusta.

Teoksen tekemisen lähtökohtana on ollut haastaa koreografiaa ’kohtaamaan elämää’ sekä koreografisten työmenetelmien kehittäminen. Tavoitteena on tutkia koreografian mahdollisuutta rakentua ympäröivästä yhteisöstä käsin. Miten osallistava koreografinen menetelmä vaikuttaa koreografiseen prosessiin ja millä tavalla haastattelutekniikan käyttäminen vaikuttaa teokseen? Voiko koreografian tekemiseen osallistua kuka vain ja mitä osallisuus tuo teokseen? Mitä esteitä tiellä voi olla? Voisiko koreografia toimia väylänä ihmisten ja yhteisöjen ajatuksille, mietteille ja todellisuuksille?

Tanssija-koreografi Sanna Myllylahden teoksen lähtökohtana on ihmisen ainainen ponnistelu kohti jotakin häntä itseään korkeampaa. Koreografia keskittyy kuvaamaan ihmisen syntymästä kuolemaan saakka kulkevaa pyrkimystä kohota edes hetkellisesti toiseen ulottuvuuteen, ylemmäksi. Teos valottaa muistikuvia hetkistä, jolloin voi saavuttaa tunteen ilmaan nousemisesta, kokea voittavansa painovoiman ja lähtevänsä lentoon kohti taivasta. Äärimmäinen fyysisyys voinostaa ihmisen hetkellisesti toisenlaiseen ulottuvuuteen: eläimelliseen lihan, veren ja vaistojen maailmaan. Closer to Heaven tutkii ihmisen tarvetta uskoa johonkin ja tavoitella jotakin merkityksellisempää kuin joka päiväinen elämä. Tässä tarpeessa kuvastuu traaginen kauneus: ihminen lähtee etsimään vastauksia tietäen, ettei varmuutta niistä ole olemassa. Closer to Heaven on ylistys etsivän, aina ylemmäksi pyristelevän, korkeammalle tavoittelevan ihmisen kauneudelle ja kauheudelle.

Ensi-ilta ollut lokakuussa Zodiak-Uuden tanssin keskuksessa Helsingissä. Marraskuussa 2009 teos nähtiin Hollannissa ja joulukuussa 2009 esitys saapui Kajaaniin.

-950 on tanssiteos muuttoliikkeestä ja elämisen ehdoista Kainuussa. Esitys tutkii asuinpaikan merkitystä ihmisen hyvinvointiin sekä yksilön mahdollisuuksia muokata omaa viihtymistään asuinpaikasta tai elinolosuhteista riippumatta.

Teos pohjautuu vuonna 2006 Kainuusta ja Kainuuseen muuttaneiden ihmisten haastattelumateriaaliin. Koreografi Kirsi Saastamoinen pyysi Kainuun maistraatista satunnais-otanta tekniikalla sadan ihmisen yhteystiedot, lähetti näille kirjeen tekeillä olevasta teoksesta ja kysyi mahdollisuutta haastatella nauhurille muuttajien syitä muuttoon, tunnelmia, havaintoja uudesta ympäristöstä ja tulevaisuudenvisioita. Teokseen päätyi 29:n ihmisen haastattelut, osa nauhoitettuna, osa kirjemateriaalina. Tärkeässä roolissa -950:ssä on äänisuunnittelija Jori Tossavaisen haastattelujen muokkaus teoksen äänimaisemaksi.

Asummeko vain jossakin tunnistamatta tärkeintä, omaa maallista tomumajaamme tai sielullisia ulottuvuuksiamme? Elämmekö annettujen olosuhteiden ehdoilla itsemme ulkopuolella pyrkimättä muokkaamaan elinolosuhteitamme omasta itsestämme puhumattakaan? Esitys pyrkii antamaan toivoa ja herättämään ajatuksia asuinpaikkamme mahdollisuuksista.

Teosta on esitetty yli 20 kertaa ja se on edelleen ohjelmistossa.

Teoksen taiteellisena lähtökohtana on kohtaaminen; Kajaanissa, Oulussa, ajassa, tilassa. Millaisen kielen liike muotoilee kommunikaation välineeksi?

Teos on helposti kierrätettävissä.